Keskiviikkona kävimme jälleen Sisun kanssa activen agility harkoissa. Ohjelmassa oli pikkuinen 26 esteen rata. Melkoisesti oli muistettavaa kun radalla oli vaan yksi A-este ja loput hyppyjä ja putkia. En varsinaisesti unohdellut rataa, vaan ohjailin väärin koska en osannut hakeutua oikeisiin paikkoihin. Sisu kävi sairaan kuumana ja haukkui ja melskasi aina kun meikäläinen sössi. Joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisasi.

Torstaina läksimme sitten mätsäriin ja olipahan hurjan hauska reissu. Lilli oppi viimein mitä seiso sana tarkoittaa ja seistä tönötti sitten kerrassaan hienosti. Hampaitten katsomisessa yritti vielä änkyröidä vastaan, vaan saatiinpa nekin kuitenni katottua. Juoksemiset meni hyvin, Lilli pysyy ravissa vaikka juoksenki aika lujaa ja saatiin kehuja tytön liikkeistä. Lilli pääsi myös huippuhauskaan makkaransyönti kilpailuun mukaan, voittajasta jäätiin sekunnin päähän ja Lilli kaihoisasti aina vilkuili alueelle päin joko sitä pääsis uudelle yritykselle. Hauska otus. Niin ja tosiaan, Lilli sijoittui punaisten kolmanneksi ja saatiin pussillinen hurjia palkintoja. Villiinnyimme ostamaan myös arpoja mistä voitimme myöskin huisin hyviä palkintoja minä mm. puhdistusainetta auton sisäpinnoille. Tuli kyllä tarpeeseen! Myös Sisu oli mukana kopeloitavana. Etupää ja hampaat on pojalle ihan iisi homma, mutta kun takapäätä kopeloitiin meni koko poika ihan lukkoon. Jähmettyi kauhusta kankeaksi ja häntä koipien väliin. Mietittiin Jossun kanssa voisiko tämä johtua siitä että vieraan ihmisen kopeloidessa takapäätä on Sisua pistetty samalla (lonkkakuvat ja leikkaus) ja se ei ole ollut sitten mieluinen kokemus. Vaan tiedäppä sitten. No se ainakin on hyvä ettei se mene mitenkään vihaiseksi, vaan pikemminkin jähmettyy ja katsoo minua "äiti auta". Mies polo. Laitanpa Lyllenbergistä otoksen mätsärissä.

Tänään sitten kävimme pitkästä aikaa ottamassa Sisun kanss viestiä. Jossu oli apuohjaana. Sisu juoksi hyvin, reitillä oleva tie sai vain Sisun haistelemaan siinä kohta maata ja kutsuin sitten luokse kun satuin ryteiköstä näkemään että metsätie hajuineen tuotti epävarmuutta. Jossulta Sisu taas kähvelsi koko makkaran, joten jospa siirrymme tässäkin lajissa käyttämään useampaa rasiaa...Matkaa kävelin 400m, aluksi metsä oli harvempaa ja siinä näki suht. hyvin pitkälle. Lopussa taas metsä tiheni melkoiseksi ryteiköksi ja ajattelin että siinä ei kannata sitten hirmuista matkaa enää kävellä.

Sitten pääsi Lyllersson jäljelle. Minä fiksuna kaverina en tietenkään merkannut jäljen aloituskohtaa krepillä, vaan vedin metsätielle maahan "merkin" ja sitä merkkiä ei sitten koskaan löytynyt. Onneksi Lilli kätevänä tyttönä osasi itse löytää jäljen, joten tulipa siinä sitten tyttären ensimmäinen janalähtö heeh. Laitanpa Lillistä vielä kuvasia jäljeltä ja pari muuta hurjaa kuvaa koirien leikeistä.

Miksei hampaita voida näyttää tarviattessa näin?

Tai näin?

Entä näin?

Tulevana viikonloppuna mennään Sisustajan kanssa tokoviikonloppuun. 8h tokoa yhteensä, ou jee. Ja maanantaina lähdetäänkin sitten ajelemaan kohti Kuttukuuta ja opiskelemaan paimennuksen saloja. Jihaa.