Maanantaina oli vapaapäivä töistä ja pikkusen flunssanpoikanen vielä niskassa, mutta enhän silti malttanut tönöttää vain sisällä. Sisun kanssa kävin köpöstämässä kontakteja niin että lähettelin sitä niille itsekseen ja ite napotin siellä vähän matkan päässä. Hyvin toimi ukkeli. Otin myös kepeille lähetystä ja kahden hypyn jälkeen keinua. Lillin kanssa otin lähtöönjättöä ja hyvinhän se tytär tönötti. Otin myös vähän seuraamista, kontaktipintoja ja muuta hömppää.

Illalla sitten otimme Sisun kanssa viestiä, Tommi oli apuohjaaja. Vähän liian ihana semmoinen, Sisu nääs yritti vaan pikaisesti käydä aina minun luonani ja samantien takaisin Tommin luo. Vaan laitoinpa sitten kapuloita rattaisiin ja laitoin pojan istumaan hihnassa ja rauhoittumaan ennen kuin pääsi lähtemään takaisin Tommin luo. Hyvin se poika kuitenni juoksi.

Tänään sitten tottistelimme ja harjoittelimme ampumista siinä sivussa. Eipä piitanneet koirat mitään. Sain taas kokeilemisen arvoisia vinkkejä eteen lähetykseen ja luoksetuloon. Joten eipä se auta kuin jatkaa reenausta. Lilli oli melkosen kierroksilla ja pomppi varmaan metrin loikan meikän viereen kun sanoin "sivulle", seuraamista otin ja pikkuisia paikallaoloja. Mukavat reenit ja aurinkokin paistoi.

Reeneistä otimme mukaan Elllin hoitolaiseksi meille. Ja Tommihan sitten onnistui hukkaaman Ellin (karkasi aidatulta pihalta naapuriin) onneksi Marika nappasi Ellin autoonsa ja tämä pumpulimaailmassa talllustava hörhö saatiin takaisin kotiin. Onkohan se ihan viisasta mennä pihaan missä kolme rotikkaa + neljäskin koira haukkuu. aidan takana tulijalle. Mutta Elli vaan varmaan tuumii "Moi, mä oon Elli, voinko tulla teille kylään, trallalalaa?" Kotona sitten Elli oli vähän nolona Tommille, ja hiippaili sitten sen perässä ja kaveerasi ja seurasi suihkuunkin asti. Mutta pidetään se Ellukka nyt kiinni kun kerta aitoihin ei ole luottamista. Nyt se nukkuu tuossa jaloissa ja Lilli yrittää kokoajan joko haastaa leikkimään tai mennä Ellin kainaloon nukkumaan, vautsi mitkä kaverukset.