Paljon on taas tapahtunut joten mistähän tässä edes jaksaisi aloitella. Eilen oli kyllä semmoinen päivä että meikäläisen mielenterveys oli jälleen hitusen koeteltavana, "hullujenhuoneen" asioista tänne ei varmaan saa edes kirjoitella ettei tule heti kutsua raastupaan joten niistä ollaan hissukseen. Eli jospa pysytään näissä koira-asioissa ihan suosiolla.

Eilen tosiaan Sisu pääsi viimein näyttämään huonot tapansa meillekkin. Sisuhan on erittäin vahtiviettinen ja "vaikea koira" ja lisää vaikeutta siihen tuo se että ei ole pennusta asti minulla ollut. Vanhempieni auto siis kaarsi eilen pihamaallemme ja en sitä mitenkään noteerannut sen kummemmin kun Sisuhan tykkää tutuista ihmisistä. No autosta nousikin sitten rakennusmies jota Sisu ei ole aikaisemmin koskaan tavannut ja tilanne meni kovin nopeasti kun Sisu tajusi ettei sieltä tullutkaan tuttu ja näykkäsi sitten ensimmäistä vastaan tulijaa eli meidän isää jalkaan. Siinä vaiheessa meikäläinen jo kerkesi paikalle ja Sisu juoksi suoraa päätä autoon "paniikissa". Siinä sitten keskusteltiin pitkät tovit miksi Sisu näykkäsi tuttua ihmistä (tai sitä kuka ensimmäisenä siinä edessä sattui olemaan) ja miten tästä nyt jatketaan. Todella harmillista että tällaista pääsee tapahtumaan juuri kun on alkanut näyttää siltä että Sisu on niin upea harrastuskoira. Päätimme kuitenkin jatkaa vielä tämän otuksen pitoa sillä varauksella että vapaana oloa omassa pihassa on rajoitettava. Eihän sitä tiedä jos vaikka joku marjastaja tms. pyyhkäsee keskeltä metsää vahingossa meidän pihalle ja siitä onkin sitten leikki kaukana.  Ei nämä aussi urokset edelleenkään taida olla niitä lelukoiria, vaan erittäin haastavia, vartiovietin omaavia työkoiria. Mutta näykkimistä en siltikään hyväksy.

Eilisen päivän myös kruunasi se että sähköpaimeneen oli tullut jokin häiriö(johto löystynyt?)  ja yksi hevonen oli tullut aidasta läpi, sitten meidän Viken aitauksesta läpi ja siinäpä sitten molemmat oli pilistelleet pilkko pimeässä ympäriämpäri. Kauraämpärillä oltiin sitten karkulaiset viimein saatu houkuteltua kiinni. Saldona sitten yksi turvonnut jalka ja pari haavaa.

Ja sitten vielä viime viikon reeneistä turinaa. Sisun kanssa reenailtiin activella kahta eri rataa missä oli mukana sivulle irtoamista, tvistiä ja niistoa ja kontaktina A-este ja kepit ja rengas. Sisu kulki sinne minne pitääkin, itsellä oli välillä ohjauskuviot hakusessa ja jos kämmään niin olen auttamattomasti jäljessä radalla. Virheisiin siis ei vaan voi sortua jos meinaa maaliin asti päästä. Joten treeniä treeniä.

Lillin kanssa on nyt alettu harjoitella jälkikepin ilmaisua. Lilli oli suorastaan ällikällä lyöty kun "jäljellä" ei ollutkaan enää makkaraa vaan kepin palasia, jotka täytyi nostaa että sai niitä makkaroita. Lillihän on ihan hulluna kun jälkivaljaat puetaan päälle kun tietää pääsevänsä makkarajäljelle. No, kepin nostamista harjoitellaan ja eiköhän se ala pikkuhiljaa iskostua päähän. Lilli myös harjoitteli tätäkin episodia yksikseen kun minä olin jälleen jättänyt reeniliivin naulakkoon (näköjään ei saisi) ja Lilli sitten työntää kuononsa taskuun ja ottaa jälkikepit taskusta ja harjoitteli niillä sitten yksikeen. Ja tottakai, löytyneet jälkikepit sitten kuskataan äipän sänkyyn odottamaan kun äiskä tulee töistä niin voidaan sitten esitellä nämä löytyneet kepit. Pitäis vissiin muistaa laittaa se treeniliivi vaatehuoneeseen tms. paikkaan jos ei halua että Lilli itsekseen reenailee ;)

Lillin kanssa käytiin myös lauantaina activella reenaamassa. Harjoitelimme kahta eri "rataa" missä oli toisessa 6 estettä ja toisessa 7. Lilli oli ensimmäisellä radalla melkosen kätevä, toisella oli sitten ilmassa pientä epävarmuutta ja Lilli halusi katsoa mielummin minua kuin suoraan eteenpäin esteille. Tätä täytyy siis harjoitella ihan suoralla irtoamisella ja erittäin yksinkertaisella ja helpolla hyppy-putki-hyppy tms. sarjoilla että saadaan se koiruuden katse sinne eteen. Harjoittelimme myös keinun paukuttelua, kontaktipintaa, keppejä. Lylly oli melkosen kätevänä, ja wubbaleikit on ehkä parasta mitä voi olla :)

Nyt lähden muutto hommiin. Talo on nääs valmis. Pitää yrittää jaksaa kaivaa näitä positiivisia juttuja esiin vaikka vängällä :)