Sunnuntaina olimme Lillin kanssa hakukurssilla näyttämässä haukkuilmaisua. Ensin Lilliä haukutettiin keskilinjalla ja sitten laitettiin Jossu alueelle etsittäväksi ja Lilli kävi etsimässä.

Maanantaina tein Lillille lyhyen jäljen missä oli 5 keppiä. Ennen jälkeä pyysin tuomaan kepin käteen maasta ja palkkasin lihapullilla. Lillillä näytti jälleen lamppu syttyvän sillä se nosti 4 keppiä itsenäisesti ja 1 kohdalla jouduin pysäyttämään ja antaa tytön etsiskellä keppiä, ja nostihan se kepin sitten. Jälki oli jälleen U muotoinen ja parissa kohtaa Lilli ei tainnut olla ihan jälken päällä mutta mukavasti kuitenkin löydettiin kaikki kepit.

Tiistaina aamulla lähdimme jälleen hakumetsille. Lillillä oli 3 maalimiestä. Ensimmäinen oli puolipakeneva ja Lilli alkoi haukkua heti kun näki maalimiehen eli n. 6 metriä aikaisemmin ennen kuin oli edes päässyt maalimiehen tykö. Sitten maalimies suorapalkkasi tytön ja sen jälkeen haukuttiin sitten kotvanen. Kakkonen oli valmiina piilossa ja teki haamun Lillille, Lilli rohmusi kaikki makupalat rasiasta kerralla (mie pöljä laitoin sinne kissanruokaa enkä mitään palasia) joten haukutusta ei hirveästi sitten tehty. Kun makupalat on syöty, niin ei sitä enää jouda jäämään sinne palloilemaan ilman mitään palkkaa. Kutsuin sitten tyttären takaisin keskilinjalle ja kolmonen on jälleen puolipakeneva ja menikin sitten piiloon niin ettei Lilli yhtään nähnyt missä maalimies oli. Tuli sitten vähän etsintääkin samalla ja hirviää vauhtia tyttö kyllä siellä sinkoili (etsi?) ja viimein löysikin sitten maalimiehen. Pientä epävarmuutta oli vielä ilmassa mutta jospa sitä rohkeutta pikkuhiljaa alkaisi tulla lisää, toivotaan parasta.Onneksi on niin hyvät ja rohkeat maalimiehet että ne kyllä kouluttaa tuota tytärtä hyvää tahtia :)

Tänään ois sitten tarkoitus käydä pikaisesti pyörimässä nätössä, huomenna on nimittäin näyttely Kangasniemellä, jaiks. Pelottaa ja jännittää niin perkuleesti yhyy. Pitää myös käydä katsastamassa neuvoja miten esitän mäyräkoira Kiran kun sekin lähtee meidän reissuun mukaan. Kiran esittäminen ei jännitä kyllä piirunvertaa, se kun on jo niin vanha tekijä. Joudun siis menemään yksinäni Lappeenrantaan koska näyttelykaverini Ani koira menee perjantaina leikattavaksi Seinäjoelle spesiaali lekurille. Harmillinen juttu mutta jospas sitä selviäisi, onneksi nuo otukset on niin pieniä ja helppoja taluttaa joten eiköhän me pärjäillä siellä näytelmä alueellakin.