Edellinen eksyminen jäljellä sapetti mielessä joten tekastiinpa Nynnerölle tänään uusi jälki. Ja tuttuun metsään ja lyhyt jälki (240m, kiitos kännykän mittarin jonka olemassa olon huomasin kesällä...) jäljellä oli kuusi kepakkoa, maasto oli aikamoista suota, märkää ja hirveitä töyräitä täynnä. Kaksi vesiojan ylitystä myös. Jälki päättyi tielle mihin nakkasin vielä Lillukan parhaan ystävän; vinkuporsaan.

Sitten jätimme jäljen vanhentumaan ja läksimme tallille. Kävimme kävelyllä kera Viken ja Lillin. Lilli vähän arasteli ensin mutta huomasi sitten että hyvin sitä voi taas löntystää jos on hevonen messissä. Tommi lähti seuraamaan tilannetta jäljelle koska hänestä oli niin hauskaa kun olimme eksyneet viimeksi ja kait se halusi nähdä eksytäänkö me taas. Vaan eipä eksytty, kiitos lyhyen jäljen ja hienosti jäljestävän pomppivan ketun. Metsä oli niin hirveää suopursutöyräs ryteikköä että Lilli eteni siellä kuin hyppivä kettu, ihmeen kaupalla kaikki kepakot löytyivät. Ja mitä ihmettä!!! Joku on vienyt vinkuporsaan tänne, ei oo tosi! Koira oli ku joku innokas penikka jouluaattona kun hoksasi sen röhkijän olevan siellä tien laidassa jäljen lopussa.

Ensi viikolla ehkä agiliidellään ja tehdään muita mukavia kolttosia.