Ehkä mä perun ne puheet näytelmäpuudelin ostamisesta. Kyllä ne vaan nää harrastuskoirat on paljos enempi kuitenni iloa tuottavia :) Lyllykän kanssa käytiin aamulla Mikon treeneissä harjoittelemassa keppi tekniikoita. Lilli veti koko tunnin virheittä niin olihan se äiti ylypiänä. Voi että kun tekisi mieli ihan hirmuisesti jo kisaamaan. No, pitää vain malttaa mieli ja aloittaa sitten tammikuussa urakalla se nollien metsästys :) Lilli muuten kuumui tänään ekaa kertaa kepeillä niin että oikein haukkui kun meni kepeille, melekosta. Pujotella malttoi kuitenkin hiljaa. Ehkä se oli niin jännittävää kun jätettiin koira tosi kauas kepeistä, itse jäi kepeille ja sitten sinne sai täysiä tykittää hyppyjen ja putkien kautta. Harjoittelimme ensimmäistä kertaa myös kepeille tökkäystä, aikaisemmin Lilli on aina saanut tehdä aloituksen itsenäisesti, näyttipä toimivan tuokin. Treenien jälkeen menin nukkumaan koska oli ihan hirveä olo, yrjöttää ja pää pirun kipeä. En tiedä johtuuko tämä jostain migreenistä tai niskajumista kun tuntuu että säännöllisin väliajoin on ihan hirveitä pääkipuja jotka johtaa sitten yökötykseen. Vääntäydyin kuitenkin vielä töihin illaksi.

Illalla duunien jälkeen kävimme vielä tokoilemassa kera Lillukan ja Ruutanan. Lillin hihna ja panta unohtuivat jälleen kerran kotiin joten tytär saikin sitten vipeltää irrallaan. Alkuun luoksepäästävyys ja n. 3min paikallaolo missä olin osan ajasta piilossa. Lilli piippasi ensin mutta skarppasi kun treenikamut alkoivat säätää vieressä. On se hyvä että toisilla menee joskus plörinäksi niin me saadaan siitä hyvää harjoitusta samalla. Sitten otimme vähän seuraamista, jääviä, hyppyä; Lilli ei ole hypännyt tokohyppyä kahteen viikkoon ja olikin että hääh? pitää ehkä hyppyyttää sitä taas ennen koetta ettei se ole ihan kuutamolla siellä. Teimme myös kaukoja. Ruutin kanssa otettiin seuraamista, kokoajan se parantaa tekemisiään. Hypyllä jätkis veti sairaan hyvin, melkeenpä valmis liike! Sitten vähän perusasentoja ja leikkimistä ja muuta hömpöttelyä. Ruuti jopa toi lelua oma-aloitteisesti takaisin minua päin. Ehkä Ruutanan kanssa voisi myöskin pyörähtää joskus kisakentillä, ei se ole pöllömpi otus laisinkaan. 

Toko treenien jälkeen yrjöolo jälleen kiihtyi kiihtymistään ja saas nyt nähdä jaksetaanko huomenna Tornioon vain selvitelläänkö päätä ja mahaa vielä huominen täällä kotosalla. Viikonloppuna matkaamme Jyväskylään kera Ruutin, Kiran, Sinnan ja Retu-terrierin. Ihana änkeä samaan autoon neljä ihmistä ja neljä koiraa. Karvaton Lillukka jää kotiin kasvattamaan turkkiaan eikä valitettavasti pääse puudeloimaan.