Vietimme leiriä Kuttukuun tunnelmissa ja aurinkoisessa säässä. Aurinko paistoi siihen malliin että naama paloi. Ja olihan se hymy muutenkin huulilla leiriläistenkin naamoilla. Kerrassaan mahtava leiri ja hyvin opettavainen. Ensimmäiset harjoitukset olivat heti hyvin raskaat, mietimme tilanteitä missä koiran tulee käyttää painetta hankalaan lampaaseen ja saada se liikkumaan mutta ei tietenkään puremalla vaan painostamalla muuten. Näki selvästi miten koirat väsyivät kovasti kun työ oli raskasta. On olemassa helppoja lampaita ja sitten niitä vaikeampia vätyksiä jotka pistävät hanttiin aina kun vain on mahdollista. Kisoihin esimerkiksi ei tällaisia lampaita laiteta koska kisatilanteen pitäisi olla tasa-arvoinen kaikille, ei olisi oikein että toisilla olisi tuplamäärä työtä. Hienosti nimesimme nihkeimmän lampaan nimellä Rosvopaisti. Lilliltä onnistui hyvin nämä työt koska se osaa käyttää suhteellisen hyvin painetta ja osaa mm. haukkua vaikeille otuksille päin naamaa että liikkukaa rouvat, täältä pesee. Emmalle emme edes laittaneet vielä näitä nahjuksia koska nuorella koiralla ei moisiin ponnistuksiin ole voimia. Ellikin paineistui tilanteesta mutta saatiin se kuitenkin auttamalla hommiin. Elli ei halua haukkua, tuijottaa tai hiillostaa lampaita avopellolla. (tai sitten se ei vaan halua tehdä sitä minun kanssani koska ei välttämättä luota minuun niin paljoa että uskaltaisi käyttää kanssani voimaa.)

Emma paimensi koko viikonlopun hyvin, aluksi tietysti paremmin kun vielä jaksoi. Lopuksi se oli niin väsynyt kun menimme JHD-kisaan ekaa legiä suorittamaan. Emma vaan löntysteli ja tuijotti minua että äiti tajuatko etten oikein jaksa enää mutta viimeisillä voimanpisaroillaan se kuitenkin halusi miellyttää minua ja tehdä homman. Viimeinen häkitystilanne sai Emman hereille ja Emppu kiersi käskyllä ihan täysiä lampaat häkkiin. Eli ei se ehkä niin väsynyt ollutkaan, suoraan kuljettaminen on vaan nuorikon mielestä auttamattoman tylsää ;) Eli jatkammekin helpoilla ja lyhyillä harjoituksilla, antaa nyt nuorikon kasvaa ja kehittyä. Kyllä siellä sitä voimaa on kun annetaan sen vaan tulla aikanaan esiin. Emmassa on myös paljon hyvää, se kuljettaa luonnostaan suoraan ja hakukaaretkin on mainioita ns. luonnostaan. Se on semmoinen hiomaton timantti, kyllä mie vaan siitä tykkään niin kovasti!

Emmakin oli aika liekeissä kun kehuin sitä lopuksi, kyllä varmasti oli Emmalla itselläänkin ihan voittaja-fiilis :)

Lillin kanssa koettiin kyllä myöskin niin paljon opettavaisia tilanteita ja Lilli nyt vaan on niin mainio kaikinpuolin, se peesaa, auttaa ja tukee minua minun kaikkien heikkouksieni kanssa. Lukee hienosti lampaita ja tykkää tehdä täysillä töitä koko päivän. Lillillä on ihan älyttömän hyvä kestävyys. Mitä enemmän se saa tehdä töitä sen onnellisempi se on. Se oikein nauraa ilosta kun sitä kiittää tehdystä työstä. Lillillä on paljon voimaa ja sitä ei haittaa vaikka se joutuu vaikeisiin tilanteisiin. Helpoissa tilanteissa se käyttää minua hyväkseen ja yrittää tehdä huvikseen enemmän työtä mitä saisi, koska on niin kauhean kivaa tehdä hommia täysiä. Eli kovassa kurissa se on pidettävä että se tekisi töitä oikein motiivein. Toisaalta voin aina luottaa Lilliin ja sen kanssa on helppo opetella uusia asioita koska uskon ja luotan se kykyihin. Lillin kanssa harjoittelimme ränniä ekaa kertaa ja hurjapäänä ilmoitin sen sitten HRD1-luokkaan, pääsimmekin kisassa hyvin loppuun asti mutta viimeisessä osiossa kun itse olin vähän kuutamolla päätti lampaat lähtä kisa-alueelta ulos enkä kerennyt reagoida tilanteeseen mitenkään. Kyllä vähän harmittaa kun olimme ihan radan lopussa niin lähellä viimeistä tehtävää niin lampaat lipesivät ja minä jäin tuijottamaan. Olisi pitänyt lähettää koira heti niiden eteen kun minä olin vain kiinni siinä omassa ratasuunnitelmassani. Vaan kyllä tämä tästä ja nyt ainakin tiedetään mitä kisassa kuuluisi tehdä ;) Lilli olisi niin taitava koira mutta jospa nyt annan itselleni anteeksi sen oman hölmän hitauteni, me ihmiset kun ei aina olla niin nopeitreaktioissamme kuin täytyisi.

Lilli ja maailman ihastuttavin lammas Rosvopaisti ;)

 

Ellin kanssa harjoittelimme samoja asioita, Elli teki minun kanssa hyvin hommia kaikissa tutuissa ja turvallisissa tehtävissä. Uusissa asioissa Elliä ahdisti ja se paineistui. Tämä ei tarkoita sitä että Elli ei olisi voimakas tai arka koira vaan sitä ettei se ihan luota minun taitooni ohjata sitä kohti vaikeuksia. Ellistä kyllä tulee hyvä kun sille luodaan uskoa siihen että se saa käyttää voimiaan ja tulla myös vaikeisiin paikkoihin. Elli ei siis ole minun oma koira vaan siskoni koira millä olen paimentanut lähinnä leireillä. Jos olisimme Ellin kanssa tehneet töitä myös talvella ja säännöllisesti uskoisin sen luottavan minuun paremmin ja minä siihen. Itse suorastaan hermostuin kun Elli ei uskaltanut tulla ränniin ja yritti lähtä luikkimaan minua karkuun sieltä, Sinikka onneksi osaa koiraa ja suomensi minulle tilannetta. Voi että kun kaikki ihmiset ymmärtäisivät tämän mitä minä sillä hetkellä ymmärsin. Kyllä sitä vaan kasvaa ihmisenä kun alkaa ymmärtää näitä tilanteita. Elli ei tahallaan paineistu tai luiki karkuun vaan siihen on aina joku syy esim. ohjaajaan ei voi luottaa tarpeeksi siinä tilanteessa, uusi asia pelottaa ja ohjaaja ei ole keksinyt ratkaisua siihen miten saisi ns. nopeasti koiran luottamaan uuteen tilanteeseen. En tiedä osaanko selittää asiaa niin kuin se minulle silloin valkeni mutta koin kyllä valaistuksen. Kyllä tämä vaan on mainioita kun saa työskennellä erilaisten koirien kanssa, siinä oppii ihan mielettömästi. Ellillä on myös omat vahvuutensa ja se on tosi hyvä työskentelemään pellolla. Se ei koskaan yritä sikailla ja on muutenkin tosi rehellinen koira.

Elli the bordercollien kanssa kävimme myös huvin ja urheilun vuoksi kokeilemassa tokoilua. Treenit suoritettiin ilman palkkaa, eteenmenossa tosin käytimme hienoa kalikkaa palkkana koska Elli on keppihullu. Hauskaa kokeilla työskennellä koiran kanssa niin että mitään namuja ei tungeta joka hetki naamaan ym. Elli oli aika veikeänä ja teki annetut hommat hienosti. Paikallaolo rivissä oli aika hauska kun vierestä meni n. 60 lampaan lauma ;) Ainakin Ellillä on hyvä häiriökestävyys thihih.

Leirillä oli myös tosi hyvä yhteishenki ja mukava nähdä muitakin paimentavien rotujen ihmisiä. Sinikkakin on vaan niin mainio ihminen että en vaan malta olla pois tuolta maagiselta planeetalta vaikka kotona omiakin elikoita on. Ja onhan se ihan totta että tuollaista ammattitaitoa meikäläinen voi haaveilla omistavansa joskus 25 vuoden päästä. Jospa ne vuodet opettaisi, pitää vaan pysyä nöyränä ja kuunnella viisaampia. Aina olen yrittänyt olla vastaanottava uusien asioiden parissa ja hyväksi olen tämän havainnut, ja hirveä tiedonnälkähän siitä sitten tuleekin :) Toivottavasti päästään taas pian takaisin!

Lilliäkin vaan älyttömästi nauratti kun oli niin mainiota ;)