Aussiepalstalla on mielenkiintoinen keskustelu meneillään. Pevisaan on ehdotettu muutokseksi että jalostukseen käytettävillä suomalaisilla koirilla pitäisi olla luonnetesti tai MH-kuvaus suoritettuna. Helppo homma se on ihan tavallisella koiralla käydä suorittamassa, testistä ja/tai kuvauksesta pääsee kyllä tervepäinen minkärotuinen koira tahansa läpi. Laukausalttiiksi kyllä tiedän laitettavan koiria mitkä eivät ole reagoineet laukauksiin muualla, mutta toki testi tuo painetta lisää niin siitä voi johtua tuo reagointi. Itse totutan koirani pienestä pitäen tottiskentällä laukauksiin ja käymme myös lintumetsällä. Seisojille saatetaan myös ampua starttarilla lenkillä jos on riistatilanteita ei metsästysaikaan ihan harjoituksen vuoksi. Aussiet on tietysti näillä lenkeillä mukana, eivät tietenkään saa osallistua linnustukseen mutta paukkeen kyllä varmasti kuulevat. Joten vaikea sanoa miten oma koira reagoisi testissä jos sille ei olisi koskaan ammuttu.

Vaikka testin pääsisikin läpi jopa rodun omaisilla pisteillä n. +125- +240p voi koira olla silti huonon luonteinen. Koira voi olla remmirähjä ja agressiivinen toisille koirille. Koira voi olla myös niin terävä ja saalisviettinen että sen kanssa paimennus voisi olla hankalaa. Jos on kova saalisvietti, terävä, ja siihen vielä hitusenkaa huonoja hermoja kaupanpäälle ei koira ole mielestäni kovin hyvä paimeneen. Vähän kun yrittäisi erittäin vietikästä malinoissia kouluttaa paimentamaan lampaita. Aussien ei minusta pitäisi olla kuin malinois luonteeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan. Aussien kuuluu olla paimenkoira. Koira voi olla niin arka ettei näyttelyissä anna koskea itseensä, luonnetestissä koira voi kuitenkin olla vain "pidättyväinen" tms.. Myös sellaisia koiria on mitkä ovat purreet omia/vieraita ihmisiä ja silti saaneet normaalipisteet testistä. Myös edellinen aussieni mikä lopetettiin kun se puri entistä miestäni olisi varmasti saanut suht. hyvät pisteet. Se antoi vieraiden käsitellä muualla kuin kotona hyvin, leikki, ei pelännyt ääniä tai laukauksia, olisi puollustanut varmasti itseään ja pimeässä huoneessa olisi varmasti toiminut jne. Miten koira voikaan olla erilainen kotona ja kodin ulkopuolella. Eri testaajilla tuntuu myös olevan eri käsitys millaiset pisteet kellekkin annetaan. Siitä huolimatta testautan omat koirani ihan mielenkiinnonkin vuoksi. Vanhemman seisojan haluaisin viedä testiin mutta koska se on yli 6-vuotias en voi sitä viedä. Nuorempaa seisojaa en taas halua viedä koska sillä on aikaisemmassa elämässä sellaisia kokemuksia minkä takia sitä en haluaisi testiin viedä. Ai niin sekin on jo 6-vuotias ;)

Muita rotuja on pilattu jo aikalailla. Itsellä on kokemusta eniten noutajista, rotikoista ja paimenista. Noutajilla on MVA arvoon vielä onneksi vaadittu taipparit. Siltikin ollaan jalostettu koiria mitkä ovat paukkuarkoja, eivät ota lintua suuhun tai suostu uimaan. Niin kauan kun ihania pentuja menee kaupaksi tätä tapahtuu. Se on kysynnän ja tarjonnan laki. Rotikoilla on pevisassa vaadittu lt- tai MH-kuvaus ja terveysvaatimuksiakin on kiristetty. Läheltä olen seurannut kyynär rikkoisen rotikan elämää, ja se ei ole kovin helppoa. Vakuutuksetkaan ei auta jos isällä tai emällä on numeroa 1 sukutaulussa. Myös rotikoilla vaaditaan MVA-arvoon muistaakseni avoimen luokan pk-koe tulos. Tämäkin on hyvä asia. Ei ole rotu mennyt kahtia niin pahasti. Rotikka on myös sellainen koira että sen olisi hyvä päästä lt- tai mh läpi ja mikseipä olla myös laukausvarmakin kun on kerran pk-rotuinen koira kyseessä. Kk. saksanseisoja se kuulemma hyvä rotu onkin. Pennut ei kuulemma mene kaupaksi jos vanhemmilla ei ole käyttötuloksia. Lk. saksanseisojat varmaan menevät ilman käyttötuloksia kaupaksi esim. valjakko harrastajille. Karkkarille tarvitaan käyttötulos MVA arvon saavuttamiseksi, tämäkin on hyvä asia. Rotu ei ole mennyt kahtia niin pahasta kuin monet muut.

Niin kauan kuin ihmiset haluavat ostaa ihania nallekarhu australianpaimenkoiran pentuja tuloksista ja luonnetesteistä viis ollaan tässä aika kädettömiä. Toisaalta luonnetestin vaatimisessa on paljon hyvääkin, mutta toisaalta se sulkee jalostuksesta esim. typätyt koirat. Itse kannatan rodun monimuotoisuutta, karsiminen ei ole hyväksi. Lisäksi testin tulos on aina jonkun ihmisen laatima ja se voi vaihdella ihmisistä riippuen. Päinvastoin rodun voisi avata; mukaan vaan kaikki työlinjaiset paperittomat piskit navetan takaa. Toki näille rotuunotettaville pitäisi tehdä terveystarkit, luonnetestit ja paimennuskokeestakin voisi olla tulos. Niin ja tietysti joku näytelmä tuomari voisi antaa sille vaikka sen H:n tai EH:n että ois ees hitusen aussien näköinen ;) Mutta aina saa haaveilla ja mietiskellä ja vaikka vaihtaa rotuakin välillä.

Oma näkemykseni aussiesta ei välttämättä miellytä kaikkia. Olen saanut tietyiltä tahoilta "mukavia" juoruja koiristani miten lahnoja tai huonoja ne ovat. Minusta ne vaan ovat aivan hyviä peruskoiria ja sopivia omiin käyttötarkoituksiini. Jos haluan jonkun pk-tykin otan malin, jos haluan näyttelykoiran otan puudelin, jos haluan remmirähjän tai vaikealuonteisen kodin hajottajan otan jostain rescuetarhalta jonkun räksyttävän eroahdistus rakin, jos haluan vahtikoiran otan kaukaasianpaimenkoiran.

Omat koirani ovat fyysisesti terveitä, vahtivat sen verran että haukkuvat jos joku vieras tulee ovesta, koulutettavuudeltaan ovat hyviä lajiin kuin lajiin on vain ohjaajasta kiinni millaisia tuloksia niille saan hankittua, koirani eivät ole vihaisia toisille koirille eivätkä riehu, rähjää tai hauku remmissä, voimme ohittaa myös autoja, hevosia, koiravaljakoita, lenkkeilijöitä, moottorikelkkoja,  metsällä olevia koiria niin että koirat ovat irti,  koirani voivat myös paimentaa lampaita yhteistyössa vieraan koiran kanssa, voin viedä koirani hoitoon "mihin vaan" koska niitä on helppo kenen vaan käyttää lenkillä eivätkä ne mellasta tai hajota vieraidenkaan asuntoja. Koirani pysyvät pihalla irti ja saavat ulkoilla vapaasti ympärivuoden. Koirista on apua minulle lampaiden kanssa, ne auttavat siirtotöissä, lastauksessa ja kesällä käydään lampaiden kanssa ihan vaan ruokailureissuja pitkin peltoja että eläimet saavat syödäkseen myös niiltä alueilta missä ei ole aitoja. Koirat saavat myös nurkkaan junttautuneet eläimet liikkeelle. Paimennuskoulutuksissa käytän omia koiria esimerkkikoirina ja ne saavat myös paimentaa yhteistyössä toisten koirien kanssa. Myös työpaikallani koirakoulussa minulla saattaa olla koira mukana esimerkkikoirana. Työpaikallani koirat ovat yleensä aina irti ja minun ei ole koskaan tarvinnut pelätä että ne menisivät jonkun vieraan koiran nokille. Koirani kestävät laukaukset, ne ovat uteliaita ja tarkkailevat kokoajan ympäristöä, jos jostain kuuluu jotain ääntä tai jotain tapahtuu koira kyllä rekisteröi sen eri asia on seuraako siitä mitään. Jos esim. pihassamme juoksee jänis, fasaani tai kissa aussit kyllä rekisteröi sen mutta eivät lähde perään. Koirani pysyvät myös maassa paikallaan vaikka vierestä juoksee 100 päinen lammaslauma, ja vaikka en sanoisi maahan, paikka vaan taputan vaikka reiteen tai sanon odota ei koirani ryntää minkään perään. Maltti on valttia sanoi rauhallinen paimen. Jos yhtään on ollut lampaiden kanssa tekemisissä ei ole hyvä että on ryntäileviä lampaita ja siihen vielä ryntäileviä koiria perään. Kun pelästynyt lammas on juuttunut päästä kiinni aitaan ja tempoo ja riuhtoo siinä paniikissa voin mennä koiran kanssa viereen ja koira ymmärtää olla rauhassa ja paikoillaan että saan otettua lampaan irti aidasta. Kun kävelen pitkin peltoja menossa jonnekkin syöttämään eläimiä minun ei tarvitse hokea koirilleni vasen, oikea maahan vaan ne ajavat laumaa sinne minne olen menossa ihan ilmankin käskyä. Alkuhuuman intoilut lauman kanssa kyllä lähtee kun pääsee työskentelemään säännöllisesti. Tottakai kisoja ajatellen harjoitellaan kaikki vasen, oikea, maahan ym. käskyt mutta kotona surffaan usein kännykällä facebookissa kun ollaan laiduntamassa. Koirat kyllä tietää mitä niiltä haluan. Alusta arkoja koirani eivät myöskään ole, ne paimentavat hyvin "läpinäkyvän" sillan yli lampaat saareen. Hyppäävät hevosvinkkaan, käyvät kaupungilla, torilla, baarissa, kerrostalossa. Harvoin me jossain edes käydään mutta sillon kun käydään niin koirat osaa olla rauhallisia ja fiksuja.

Koirissani on toki huonoja puoliakin, ne eivät ole täydellisiä. Esim. minun kanssani Lilli saattaa vetää hihnassa, Emma leikkii valikoivasti leluilla, koirani eivät ole koskaan olleet lapsien kanssa tekemisissä paitsi tietysti kursseilla ja paimenessa käy vierailevia lapsia. Lillin kanssa saan olla tarkkana koska sillä on tietynlaista dominanssia ja se pyrkii vaivihkaa laumassa ylöspäin. Luonnetestissä 2,5 vuotiaana hieman pehmeäksi testattu koira on kotona ihan toistamaata, koira on nyt 4-vuotias ja tuntuu että ehkä ensi vuonna olisi viisas aika viedä se testiin, mutta viety mikä viety ja hyvät pisteet saatiin sieltä nuoresta iästä huolimatta. Testissä pehmeä koira ei välttämättä ole kotitilan töissä ja kotona pehmeä. Seuraavie koiria en ehkä vie noin nuorena testiin koska tuntuu tuo luonne iän myötä kovastikkin muuttuvan. MH-luonnekuvakseen voin toki viedä koiran jo nuoremmalla iällä.

Sitten vielä luonteen periytyvyydestä. Huono hermorakenne, arkuus, paukkuarkuus, vilkkaus, avoimuus ym. ominaisuudet ovat periytyviä tekijöitä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että mallioppiminen, koiran elinolosuhteet, kasvuympäristö ja lauma vaikuttavat koiraan erittäin suurella prosentilla. Jos paimenkoira ei luota ohjaajaansa se heijastuu pitkälle. Itse ihmettelin siskoni koiran kanssa paimennuskoulutuksessa kun se arasteli mennä ränniin että mikä tässä nyt maksaa. Kouluttajana toimiva Sinikka Kumpusalmi-Kankkunen (joka mielestäni osaa lukea ja puhua koiraa ;)) totesi minulle että koira ei nyt taida luottaa sinuun. Tuntui kuin palaset loksahtivat päässäni kohdalleen. Harva koira on luonnostaa ilkeä, remmirähjä, ihmisarka ym. Meillä asuva seisoja on oiva esimerkki. Huonoin kohdeltu koira oli arka, seiniä pitkin meni hiiviskellen. Kun koira on puhjennut myöhemmin kuukkaansa se on iloinen, reipas, rakastaa ihmisiä, vilkas, tulee kaikkien koirien kanssa toimeen, tykkää harrastaa ihan mitä tahansa, leikkii ja hilluu ja elää koiran elämää. Kun koiralla on kaikki asiat elämässä hyvin sen ei tarvitse kantaa huolta. On erittäin tärkeää sosiaalistaa koira kunnolla, totuttaa se eri ääniin ja paikkoihin. Olla koiran luottamuksen arvoinen ja luoda sille turvallisuuden tunnetta. Koiran kuuluu voida rauhassa kävellä rinnallasi ilman stressiä, pelkoa ja agressiivisuutta. Jos näin ei ole katsoisin ensimmäisenä peiliin. Usein syytetään koiraa millaisia vikoja siinä on ja miten huono se on. Itse tiedosta hyvin miten omalla törttöilyllä voi saada koiran toimimaan huonosti tai lopettamaan koko toimimisen. Esimerkkinä näistä omista virheistä on varmaan alkuajan paimennukset, en vain osannut. Arjessa en ole välillä tarpeeksi mustavalkoinen ja sehän sitten näkyy vähän missä milloinkin. Miehelläni tuntuu olevan suurempi auktoriteetti omiin koiriini. (ihme ja kumma ;)). Kaverini Kastehelmi esittää koirani näyttelyissä varmaan tuhat ja yksi kertaa paremmin kuin minä koska itse stressaan ja vapisen. Hänellä on myös oikeat otteet ns. koiran käsittelyyn ja millainen ahaa elämys voikaan tulla miten koira trimmataan. Koira vaan trimmataan ja piste. Toimin koirakoululla kouluttajana lähinnä agilityn, tottelevaisuuden ja pentukurssien parissa. Kesällä tietysti työllistää paimennukset. Kovasti olisi kysyntää ongelmakoirakoulutuksille, mutta en koe olevani siihen pätevä. Minulla ei ole varmaan pokkaa sanoa ihmisille että miten korjaat omat toimintasi niin että koirallasi olisi hyvä olla. Ja ei tietenkään oma osaamiseni siihen varmasti edes riittäisi. Luonteet peritytyy ja niiden kuuluukin periytyä, mutta jos jokin mättää en itse ensimmäisenä syyttäisi geenejä.

Yksi asia mikä minua huolettaa myös nykyajan koiramaailmassa. Koirien ei anneta elää koiran elämää. Liikunta on liian vähäistä ja siitä seuraan kaikenlaisia pakko-oireita. Minusta ei ole yhtään hauskaa katsoa kun jonkun koira sekoilee yksikseen ja ajattaa omaan häntäänsä tai riehuu yksinään keksien omituisia sijaistoimintoja. On surkea katsoa ihmisiä ketkä naureskelevat koiralle kun se riehuu sisällä ja voi pahoin. Koiria pidetään liikaa sisällä ja pitkät työpäivät koirat joutuvat olemaan usein yksin. Koira on luotu liikkumaan, se rakastaa pureksia luita, kaivaa ja tutkia maata ja nuuskia. Koira on laumaeläin, se ei halua kököttää yksin koko päivää. On olemassa seurakoirarotuja mitkä tulevat toimeen vähemmällä liikunnalla mutta usein tuntuu että joillekkin ihmisille sopisi seurakoiran sijasta vaikka akvaario. En ymmärrä miksi otetaan aktiivinen koira jos sen kanssa ei tehdä mitään. En myöskään ymmärrää sitä että aktiivisesta koirarodusta jalostetaan iso laiska nallekarhu että se sopisi paremmin seurakoiraksi. Omakohtaisia kokemuksia koirien stressistä on lähipiirissä nähty esim. hänän jahtaus ja iho-ongelmat. Iho-ongelmiin voi yrittää löytää syytä ruuasta ja lopettaa uimisen kesällä, usein vaan se on stressi mikä aiheuttaa ongelmia. Puoli vuotta oikeaa koiran elämää ja iho-ongelmat katosivat taivaan tuuliin. En itse koe olevani mikään täydellinen koiranomistaja, en lenkkeile mielestäni riittävästi ja koska en ole niin kilpailuviettinen ihminen ei treenini ole välttämättä kovinkaan suunnitelmallisia. Koira ei onneksi tiedä että merkki on evl-luokan tokoliike ja peruuttaminen on rallytokoa. Koiralle on varmaan myös ihan sama noutaako se metallikapulaa, euron kolikkoa vai vasaraa. 

Juorupiiri kertoo myös että otin bc pennun siksi koska en olisi tyytyväinen omiin koiriini. Ei, otin sen ihan siksi että saisin ITSE opiskella uuttaa eli kouluttautua paimennuksen saloihin myös bc puolella. Ausseille on omat paimennuskisansa ja niihin aijon tähdätä tietysti tulevaisuudessa aussien kanssa. Eli ihan itsekkäistä syistä otin bc pennelin meille kasvamaan. En ottanut sitä siksi että se ehkä olisi nopeampi agilityssa, aussini ovat kyllä ihan tarpeeksi nopeita. Se pallo siellä jalassa on vaan meikäläinen joka juoksee turkasen hitaasti ja ohjauksessakin on parantamisen varaa. Molemmista ausseistani tulisi ihan varmasti agilityvalioita jos vain kehityn ohjaajana sille tasolle että se on mahdollista. Ja tietysti pitäisi myös treenata. Koira kun ei ihan yksikseen saavuta valionarvoa missään lajissa. Bc pentu tuntuu hyvin samanlaiselta kuin aussiepentu, se on oppivainen, aktiivinen, kiltti ja fiksu.  Sopiva koiramäärä on kellekkin se miltä itsestä tuntuu, minusta tuntuu hyvältä se että meillä on viisi koiraa. Niille kaikille on aikaa, niitä kaikkia hoidetaan. Ne käyvät treeneissä, metsällä, paimenessa, hieronnassa, lenkkeilevät, uimassa, trimmissä, järsivät luita, leikkivät ja hilluvat. Jos asuisin kerrostalossa ja tekisin normaalia työtä epäilen etten jaksaisi kovin montaa koiraa hihnassa lenkittää. Kyllä sitä voi sanoa että on itseäkin onni potkaissu kun on hyvät puitteet sellaiseen elämään mitä itse haluaa ja mistä on haaveillut. Minua ei kiinnosta muotivaatteet, hienot autot tai muukaan hienostelu. Pidän vaatimattomammasta elämästä. Minua ei haittaa jos joku sanoo kotiani mauttomaksi tai autoani kamalaksi, elämänarvot on itse kelläkin omanlaiset ja niitä voisi jokainen kunnioittaa. Saatan tinkiä omista tarpeista mutta koirien tarpeista ei tingitä.

Jutunjuurta olisi varmaan piisannut loputtomasti mutta pakko lähtä ostamaan koirille safkaa ;) Hyvää joulun odotusta kaikille blogini lukioille! Kesää tässä jo kovasti odotellaan :)