Polveni on ollut huonossa kunnossa tapaturman jälkeen, kuitenkin pääsin jo lähes normaaliin liikkuvuuteen. Kaaduin lasketellessa ja polvi rusahti uudestaan. Voi ryökäle että oli itku päästä, ei kivusta vaan harmista. En kestä tätä löntystelijän elämää, se on ihan kamalaa. Ei ole mukava tulla illalla töistä kotiin kun polvia särkee (kyllä, myös toista polvea on särkenyt koska varaan ilmeisesti väärin painoa myös toiselle polvelle.) Tänään lähti lisää paskaa niskaan kun lähdin polvineni agilitykisoihin köpöstämään. Koira ois kyllä kulkenut mutta itse sekosin ohjauksissa kun jalat ei vienyt sinne minne halusin tai niin nopeasti kuin halusin. Molemmilta radoilta hyllytettiin. Lilli olisi parhaassa kisaiässä nyt ja nopea ja taitava. Vakavasti harkitsen että pyytäisin sille lainakuskia ja olikin jo Marjon kanssa siitä puhe josko hän kokeilisi Lilliä.

Eipä auta kun maanantaina mennä lääkäriin ja aloittaa armoton laihdutus. Tämä kierre on vaan katkaistava, jos ei voi harrastaa raskasta liikuntaa niin ei voi myöskään syödä raskaasti. Niin tarkka kuin olenkin koirien ruokavaliosta niin oma ruokavalioni on välillä ihan sontaa täynnä. Pitäisi myös miettiä sellaisia kuntoilumuotoja missä polvea ei tarvitse rasittaa. Ainakin ratsastus ja uinti voisivat olla hyviä. Pitää varmaan harrastaa koirien kanssa jatkossakin tätä agilitya niin että saavat opetella esteitä itse hakemaan, plaah.

VIKKEKISOISSA-normal.jpg

Vikke hevonen meillä on ollut jo reilusti yli 10 vuotta, ajanpuutteen vuoksi ratsastus on vähän jäänyt taka-alalle mutta varmaan voisi tätä lajia jälleen sytytellä henkiin. Vikke-ponny asustaa meiltä n. 7km päässä Jäälin tallilla. Siellä se porhaltaa ratsastustunneilla n. 2h päivässä. Vikke on aina ollut sellainen hevonen että se on rakastanut liikkumista. Jos se ei saa tarpeeksi liikuntaa se näkee pieniä vihreitä miehiä ja saattaa pelätä vaikka muovipussia. Kun se saa henkistä- ja fyysistä rasitusta tarpeeksi sekä lajitovereiden seuraa se on oikein leppoisa ja kiltti hevonen. Se on myös ollut suosittu tuntiratsu koska ei koskaan lakkaa porhaltamasta kiireen vilkkaa eteenpäin ;)

Koiruuksien kanssa ollaan treenailtu vähän tokoa ja hakua. Empulla oli aika mielenkiintoiset treenit viimeksi. Maalimies 1, löytyy hyvin ja kiintorullan tuo "melkein minulle". Nro. 2 sama homma. Sitten tyhjä ja Empun säntää tyhjällä ensin väärään suuntaan (jo tarkistetulle alueelle) ja sen jälkeen nuuskimaan keskilinjalla olevaa telttaa missä oli maalimies nro. 1. Luojan kiitos se ei ole vielä keksinyt mitään valeilmaisuja. Maalimies nro. 3 löytyy ja sen kanssa kerkeän jopa sanoa että kiitos, kun kiintorulla pysyy suussa tarpeeksi kauan. Raivostuttavaa ;) No Emppu ainakin tykkää porhaltaa mutta haluaisin että se toisi rullan aina niin hyvin että kerkeän sanoa kiitos. Tarvii vissiin vielä noutoa hioa. Lillin ilmaisut sujuu paremmin, se malttaa pitää rullaa suussa niin kauan kunnes käsken sen irrottaa. Emppu ei mitä ilmeisimmin tykkää kanniskella tavaroita suussaan.

548731_4569466840007_1127104485_n-normal

Mun äiskä valehtelee osaan mä pitää. T: Emppu

Maija ja Uno (Lillin sulhanen) kävivät tänään ensimmäisessä tokokokeessa. Saivat kolmos tuloksen kun Maija hieman myöhästyi paikallaolosta ja myös seisominen nollautui kun Maija oli kuulemma hipelöinyt koiraansa liikkeen aikana. Heiltä jää siis saamatta suklaakarkeilla täytetty aasi-pinata minkä lupasin antaa heille lahjaksi jos saavat ykkösen. Mutta jospa ne vielä malttais treenata ;) Itsekkin voisin alkaa tokoilemaan nyt kun ei kerta tunnu tuo jalka toimivan aksakentällä. Voihan kurjuuksien kurjuus! Huomenna paimeneen, jospa tämä tästä!