Aikaisemmin varmaan olisin vastannut onnellisuus, perhe, koirat tai ystävät. Nykyään saattaisin vastata terveys. Jos ei ole terveenä ei voi olla onnellinen, perhe kärsii sairauksista, sairaalla koiralla ei mitään tee ja ystäviä ei voi tavata jos terveys ei salli. Kuulemma sitä oppii arvostamaan silloin kun sen menettää. Itse en onneksi ole terveyttäni menettänyt mutta minulle sen tärkeys on noussut kyllä ihan huippuunsa. 

Tänään taas onnistuin muljauttamaan nilkkani kun tälläkertaa päälleni juoksi koira, ei lammas. Onneksi tuntuu olevan vain pientä kipua ja turvotusta. En vaan kestä jos joutuisin taas rammaksi lönkyttäjäksi. Seuraaviin agilitykisoisin on 8 päivää aikaa, toivottavasti nilkka tuntuu silloin jo paremmalta.

Terveys on tärkeä asia myös koirilla. Meidän koirien elämä kaikkineen on niin raskasta että minua ihan huvittaa miten agility voisi olla muka niin raskasta jos sitä treenaan 0-2 kertaa viikossa. Kisaviikolla treenejä saattaa tulla 3kpl. Kisapäivänä kuitenkin koira menee agilitya n. 2minuuttia (kisaa itse yleensä aina kaksistarttia) ja lämmittelee/jäähdyttelee n. 2h. Eli aivan naurettavan vähän. Varmaan ne himourheilijat on agilityssa erikseen mutta minusta se vaan on niin naurettava rääkäsy kun koiran kanssa treenataan n. 10 minuuttia tunnista täysillä ja sillä siisti. (Jos on 4 koiraa per tunti, teoriaan menee hetki, niin varmasti koira tykittää tunnista sen 10 minuuttia sitä omaa treeniään, jos sitäkään. Alkeistunnilla toki koira voi olla liikkeessä koko tunnin, mutta silloin meno on enemmän semmoista jumppaa kropalle ja aivotyöskentelyä kuin fyysistä suorittamista. Okei siinä valmennustunnilla vähän hypitään, kiipeillään ja joskus lennetään puomilta alas tai kompastutaan putkessa jne. Ja ranteet ottaa koiran painon vastaan vauhdista jos koiralla on 2on2off-kontaktit. Minusta koiran fysiikan kuuluu kestää tuollainen! Koiran fysiikan taas ei kuulu kestää sitä että kehoa ei huolleta, koiralla on ylipainoa, koiralla ei ole kuntoa juosta jne.

Koiran kunto ja varsinkin ne spurtit että se jaksaa vetää täysillä sen radan alusta loppuun kehitetään ihan muualla kuin siellä agilityssa. Jos koira on tasapaksu lyllertäjä joka ei juokse nimeksikkään arjessa, ei siltä voi mielestäni vaatia paljoa treeneissä. Ylipainoiselle koiralle myös pysäytyskontaktit voi olla aika raskaat kuten myös hypyt. Jokainen ylipainoinen voisi mennä itse kokeilemaan aitajuoksua radalle. Koiralla olisi hyvä olla myös muita harrastuksia kuin agility. Jos omistaja on himotreenaaja ja lajina on vain ja ainoastaan agility, on se minusta vähän vaarallinen yhdistelmä. Tai sitten pitää olla monta koiraa, kuten minulla on.

Agilitysäännöt saisivat minusta olla myös turvallisemmat. Rimoja varsinkin maxi-luokassa alaspäin, ei ole oikein että 44cm korkea pieni koira joutuu hyppäämään 65cm rimoja. Pk-puolella hypätään toki myös korkeaa estettä mutta sitä estettä ei tarvitse kisassa hypätä kuin kerran suuntaansa. Itse en juuri treenaa korkeilla rimoilla vaan teen hyppytreenejä erikseen. Mielestäni ei ole oikein lähteä esim. tekniikkatreeneihin kämmäilemään(ohjaajat yleensä tekevät virheitä jos on opiskeltavissa uusia asioita) korkeilla rimoilla. Ascan agilitysäännöt ovat mielestäni paljon koiraystävällisemmät.

Pentuagility ei mielestäni hajota koiraa vaan ne koirat mitkä eivät oikeasti kestä kevyttä/normaalia agilitykäyttöä ovat jo syntyjään heikkoja jostain kohtaa. Jos pennun suvussa on ocd ongelmaa, huonoja lonkkia, kyynäriä tai polvia tai vaikka sököjä selkiä niin helposti sitä voidaan vierittää syy agilitylle. "Ei siinä koirassa mitään vikaa ollut, pilattiin vaan agilitylla" on yleinen lause mitä kuullaan puhuttavan. Paskanmarjat sanon minä, minun koirat elävät niin "raskasta" elämää jo ihan muutenkin että menevät varmasti rikki ihan tuossa omassa metsässä tai pellolla jos ovat mennäkseen. Pentuagilityssa ei koiralta paljoa vaadita: pentu totutetaan pintoihin, opetetaan ohjausta, irtoamista ja kehonhallintaa. Pentua ei hyppyytetä eikä siltä vaadita liikoja. Enemmän minua huolestuttaa ne pennut mitkä eivät käy missään/saa minkäänlaista aktiviteettia saati tarpeeksi liikuntaa. Osaa pennuista hyssytellään kotona ja niiden kehonhallinnassa ei ole kehumista.

Kultainenkeskitie on varmasti hyvä. Treenataan ja liikutaan monipuolisesti, ei hyppyytetä koiria liikaa. Ei makuuteta koiria päivätolkulla sohvalla. Ei ruokita koiria liiaksi. Omia koiriani tulen varmasti rasittamaan niin henkisesti- kuin fyysisesti jatkossakin. Ne on käyttökoiria ja niitä ei ole luotu siihen että ne makaisivat paksuun rasvakerrokseen pukeutuneina sohvalla ;)

 

197571_206528816042232_100000553449735_7

Emppu mätsärissä ;) Hupsista, kovalla alustallahan ei saisi pentua juoksuttaa vai mitenhän se meni...

 

184675_1923041276035_1242199493_32366553

Pentuagility on todella vaarallista ;)

534242_4025444919799_630860250_n-normal.

Koiruudet saattaa lenkkeillä 20km päivässä ja siihen päälle käydä vaikka paimenessa, ei oo kukaan vielä kuollut. (toistaiseksi)