Otsikko on hämäävä, ei lapsi eikä koirakuume. Koiria on ihan tarpeeksi ja meikäläinen ei omasta mielestä ole oikein jalostumateriaalia. Luonne on huono ja on yksi hammaspuutos jne. Voi kun kaikki ihmiset tajuaisivat tämän hienon ihmisjalostus ajatusmallini kjäh kjäh! Eli on siis lammasvauvakuume. Meille yleensä on syntynyt karitsoja kevättalvella mutta tänä vuonna siirsimme astutusta myöhemmäksi että pienet palleroiset saisi ulkoilla enemmän. Nyt sitten kaiholla ihastelee kaikkien karitsojen kuvia facebookissa ja miettii että miks ei ees yhtä astutettu nyt. Taitaa jokaisella naisella kuitenkin jonkinsortin hoivavietti olla ;)

Ja sitten niitä koiravauvoja. Voivoi miten ihanaa niitä olisikaan päästä taas hoitamaan. Koiranpentujen kehitystä ja kasvua on niin mielenkiintoinen seurata. Toivotaan että Lilli x Uno yhdistelmä tulisi tällevuodelle onnistumaan. Siitäkään en saa pentua itselle kuin korkeintaan jalostusnartun. Pennun aika on sitten vasta joskus muutamien vuosien päästä. Nyt kasvattajamummo tyytyy lällyttämään muiden koiranpentuja ja karitsoja.

Kasvattajamummo hyysää ;)

Pennut leikkii. Tämä kuva (c) Taru Vallius

Pannan sovitusta ennen uuteen kotiin lähtöä.

Useat kasvattajat kertovat miten pentujen kanssa on muka niin raskasta. Minusta se ei ole ollenkaan raskasta. Toki varmasti riippuu montako pentuetta tekee vuodessa ja missä asuu ja millaiset työkuviot on. Itse olen aina saanut töistä jonkinverran vapaata kun pentuja on tullut ja toki lähipiiri on auttanut pentujen kanssa. Pennut pyrin tekemään sellaiseen vuodenaikaan että niitä on helppo pitää myös ulkona. Jokaiselle pennulle pyrin järjestämään myös kahdenkeskistä aikaa ennen luovutusta. Käydään joku auto/kylä/kaupunki reissu pennun kanssa kaksin.Autolla ajellaan muutenkin pentujen kanssa paikasta toiseen ja tehdään erilaisia sosiaalistamisreissuja. Pitää lopettaa tämän jutun kirjoitus ennenkuin alkaa taas vauvakuume yltyä vaarallisen korkealle...