Viikonloppu vierähti siis paimenessa. Mukana oli minulla sekä Elli ja Lilli. Ensimmäisenä päivänä aloitettiin treenit niin että Sinikka oli sauvan kanssa ohjaamassa koiraa ja itse tulin koiran kanssa perässä. Molemmat otukset kulkivat loistavasti ja päästimmekin ne sitten irti melkosen nopeasti. Niin se vaan näytti kun olisivat tanssineet keskenään ja minä tulin vain perässä ja koira ei saanut kiinnittää minuun mitään huomiota. Eli tulipa hienosti todistettua että molemmat koirat kyllä osaa homman jo luonnostaan, nyt vaan uuden ohjaajan möhlinnällä voidaan tämä homma sössiä. Ja niinhän siinä sitten kävikin että ei ne koirat minun kanssa ihan yhtä hienosti kulkeneet. Lilli dramatisoi pelkäävänsä keppiä ihan hirveästi ja meni portille kyyryyn "äiti älä tapa mua sillä", no eipä auttanut kun laittaa tyttö takaisin hommiin ja eihän se sitä keppiä oikeasti pelkää. Minun epävarma ohjaus vain sai Lillin keksimään että tuota pitää nyt pelätä kun ei tuo tolvana äiti ees osaa käyttää sitä kepakkoa. Elli meni hieman paremmin mutta sekin väistää keppiä ihan hirveästi ja minä en osaa käyttää sitä tarpeeksi hienovaraisesti. En siis ole kertaakaan joutunut kumpaakaan tyttöä edes koskemaan koko sauvalla, molemmat kunnioittaa sitä ihan älyttömästi. Ei puhettakaan mistään sikailusta tai rynnimisestä ja lampaiden jahtaamisesta, molemmat tytöt on ihan hirveän viilipyttyjä ja hienovaraisia.

Toisena paimennuspäivänä jatkoimme jälleen ohjaajan kouluttamista, koirathan kyllä osaa, mutta se ohjaus. Aamupäivä oltiin isossa aitauksessa ja iltapäivä pyöröaitauksessa. Ellin sain jo aika nätisti kulkemaan haluttuun suuntaan mutta Lillin kanssa en osaa vielä hienosäätää sitä ohjausta sille sopivaksi. Kun sinikka tarttuu ohjauspuikkoihin niin Lilli tekee juuri sen mitä pyydetään. Sinikka osaa myös ennakoida ne tilanteet kun Lilli on yrittämässä lähteä kohti porttia luistamaan hommista, toisin kuin minä. Minä en osaa vielä lukea milloin koira on hommissa ja milloin aikeissa lähteä humputtelemaan kohti porttia. Mutta ei kait se auta kuin jatka harjoittelua. Omia lampaita en ole vielä uskaltanut ottaa kun kokoajan pelkään että koirat alkaa jahtaamaan tms. kamalaa. Mutta nää tytöt on niin unelma kilttejä otuksia ja kunnioittavat sitä kepakkoa niin perkuleesti ettei taida sitä vaaraa olla. Joten joskos sitä uskaltaituisi sinne lammaskaupoille joskus. Tilatunnus siinä pitäisi samalla hankkia ja sitten syksyllä mietiskellä laittaisko ne pataan vai hoitelisko talven yli ;) Arvata vaan saattaa etten minä raaskisi niitä lihoiksi laitella, ainakaan kaikkia :) Kamerastani on akku loppu joten kuvamateriaalia tulee myöhemmin.