Paikasta toiseen ollaan taas ajeltu ja menoa ja meisinkiä piisaa. Paimenessa ollaan käyty sekalaisella sakilla. Lillin kanssa on keskusteltu siitä tarviiko totella maahanmenokäskyjä tai yleensäkkään käyttää korvia. Kauhean helposti tuo neiti kuumuu! Ruttusen kanssakin kokeilin paimennusta, pakko oli kun Ruu oli jo varmaan 30min kiertänyt aitausta ja tuijottanut lampaita maanisesti. Ja poitsuhan olikin oikein näppärä. Kävelyvauhtia voitiin vaan mennä kun muuten lampaat olisi varmaan olleet jossain naapuripitäjässä. Ruuti oli tosi rauhallinen ja voimakas paimentaja, ei laisinkaan saalisviettinen tai höyrypää, mahtavaa. Myös Emppuli on paimennellut muutaman minuutin mittaisia pätkiä, Emma ei vielä ihan ymmärrä sauvalla ohjaamista joten ollaan sitä vähän harjoiteltu. Emmakin on tyyni ja rauhallinen paimentaja. Änkyräkänkyrä lampaat joskus kääntyy sitä päin ja se vain seisoo paikoillaan ja odottaa että ne kääntyvät takaisin, hyvä siitä tulee :)

Pudasjärvellä kävimme myös jälkihommissa. Emppulikin pääsi jäljelle, aika nätisti se jo tekee hommia. Rauhallisesti ja tarkasti se mennä tuhisee. Nyt kun vaan ois reipas ja opettaisi sille noudon niin voisi keppejä alkaa sille opettaa. Ehkä Jenni alkaa opettaa sille noutoa kun se aikoi kouluttaa Empusta sen TVA:n kun minä en jaksa. Saa nähdä miten heidän projektilleen käy :D Tässäpä Jennin nappaamia kuvia:

Emppu mietiskelee paimenkoiran elämän raskautta :)

Joskus kestää muutamia "hetkiä" ennen kuin kuumakalle suostuu menemään maahan. Jasmin-lammaskin tuli jo ihmettelemään että mikä hitsi siinä kestää...

Kuva: Virpi Nieminen

Ja loppuun vielä kuva Ellistä ja paimennuksen parhaista hetkistä, kun lopuksi kiitetään koiraa niin kyllähän se ihmetyttää miten iloinen koira voi olla pelkistä kehuista. Työ on palkka <3