Mä en kesta kun tuo pieni koiranpenikka kasvaa ihan hirmuista vauhtia. Se on jo niin iso että ekat rokotuksetkin pitää laittaa, huh. Sille alkaa tulla koipeli jalat ja se on tarmoa täynnä ja haluaa kokoajan puuhastella jotain. Kelly on myös alkanut rohkeammaksi useankin asian suhteen, vieraiden autotkin alkaa olla mukavia pomppulinnoja tai oivia pesiä ottaa nokoset ja ruuan perässä se varmaan kiipeäisi vaikka kuuseen. Oikein mainio ja kiltti se on, niinkuin kaikki minun koiranpentuni on olleet. Koiran pentujen kuuluu riehua ja kanniskella tavaroita ja tehdä kepposia. Kelly on ollut myös tosi sosiaalinen ihmisille ja toisille koirille, oikein mainio penneli.

Isojen koirien kanssa ollaan treenattu agilitya ja Lillillä olisikin kisat Kajaanissa lauantaina. Toivotaan että ohjaaja pysyisi kartalla, ohjelmassa tosin vain yksi startti joten ei pitäisi kauheasti vielä innostua ;) Huomenna olisi vielä koko köörillä agiharkat. Se on aika nastaa pöläyttää treeneihin neljän koiran kanssa, saapahan ainakin itse liikuntaa ;)

Muuten ollaan painiskeltu tavallisten asioiden kanssa. Ei saa hössöttää kun on ruokaa tulossa(kukaan muu ei hössötä paitsi Bina), Lilli ei saisi haukkua kun tulee vieraita, hihnassa ei saisi vetää (kukaan muu ei edes yritä vetää kuin Lilli...). Kun lähdetään lenkille tai treeneihin ei saisi haukkua eikä riehua pihalla eikä hyppiä toisten päälle eikä muutenkaan hillua. Onhan se hyvä yrittää pitää kuria huligaani laumalle mutta ehkä pitäisi olla vieläkin enemmän mustavalkoinen. Monesti sitä tulee arvosteltua toisten koiranpitoa kun itse on niin laiska ettei jaksa opettaa perusasioita. Kaikkea muutahan kyllä jaksaa opettaa ja harrastaa triljoonaa eri lajia oman mielenkiinnon vuoksi ;) No, minä ainakin tiedä että vika on minun laiskuudessani, ei koirissa. Viisi aktviivista koiraa samassa huushollissa on ihan oma valinta ja jos siinä ei jaksa pitää jöötä niin se on varmaankin ihan oma ongelma jos on sitten helisemässä kun yksi haukkuu ja toiset keppostelee omiaan. Joka ainoa kyllä nukkuu useimmiten tyytyväisenä sohvalla tai missä kukainenkin. Seisojien metsästyskausi on tuskaisen lyhyt, voi kun ne saisi edes joka toinen päivä käydä metsällä niin ne nukkuisivat hiljaa omissa oloissaan. Nyt niille pitäisi keksiä jotain muuta tekemistä. Okei, kyllähän me lenkkeillään pitkiä lenkkejä, välillä otetaan vetohiihtoa ja Senni menee agilitya, mutku ei se oikein riitä. Vanhin riiviö on jo 9-vuotias mutta se ei paljon menoa hidasta. Eikä ole kyllä koskaan ikä meikäläisen koiria painanut. Edesmennyt labukkakin kävi vielä sorsametsillä viimeisinäki vuosina, muistaakseni kävi vielä 12-vuotiaana. 15-vuotiaaksi se taisi elää ja silloinkin meni vielä täysiä, harmi vaan että etupää meni suoraan ja takapää viitti oikealle. Mieli oli villi loppuun asti.

Sitten olen mietiskellyt näitä koirien aisteja varsinkin tässä uudenvuoden aikaan. Niin monet koirat pelkäsi raketteja, moni karkasi ties minne, osalla oli mielialalääkitys ja osa oli paniikissa sohvannurkassa. Olen itse asunut raketteja pelkäävän koiran kanssa ja silloin toimittiin näin; koira laitettiin pesuhuoneeseen missä ei ole ikkunoita ja sinne radio pauhaamaan niin että varmasti basson jytkekin aiheuttaa tärinää. Koira törötti sitten siellä pesuhuoneessa sen aikaa kun pahimmat ammuskelut oli. Miksi turhaan antaa koirien nähdä valoilmiöitä ja haistella ruutia. Mielummin varmaan menisin vaikka mökkeilemään jonnekki korpeen jos koiralle pitäisi syöttää lääkitystä ja muutenkin panikoida kotona ääniä. Minä en ainakaan pystyisi olemaan reagoimatta ääniin jos minulla olisi paniikissa oleva koira kotona surkeana, olisin varmaan hiljaa tai jutustelisin omiani mutta samalla stressaisin ja säälisin koiraa ja tuntisin pahaamieltä sen olotilasta. Koira ei ole tyhmä, se kyllä hoksaa jos ihminen tuntee sääliä tai tarkkailee koiran ahdistunutta tilaa. Kun koira ahdistuu, ihminen ahdistuu ja sitten koira ahdistuu vielä enemmän. Ehkä koiran olisi parempi olla yksin musiikkihuoneessaan ja miettiä miksi hänet eristettiin laumasta kuin olla normaalisti talossa ja seurata tilannetta kun omistaja panikoi ja raketit paukkuu ulkona.

Lainauksia stressistä:

"Stressitilanteissa aktivoituvat sympaattinen hermojärjestelmä ja hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseli. Sympaattisen hermoston aktivoituminen vapauttaa verenkiertoon katekoliamiineja. Kortikotropiinin eritys aivolisäkkeestä lisääntyy ja sen seurauksena veren glukokortikoidi pitoisuus kasvaa."

"Akuutti stressi aiheuttaa sympaattista hermojärjestelmää aktivoimalla akuutin stressivasteen eli ”taistele tai pakene” -reaktion, jolloin sydämen syke ja hengitystaajuus lisääntyvät, verenkiertoa ohjautuu enemmän lihaksille ja vähemmän muualle elimistöön, lihakset jännittyvät ja suoliston toiminta hidastuu."

Ja kuka voi väittää ettei ihmisen stressiä koira haistaisi/aistisi? Koiriahan käytetään esim. epilepsiaa sairastavien ihmisten apuna koskan ne haistavat tulevat kohtaukset ennenkuin sairastava ihminen sen itse tiedostaa. Monet väittävät myös että "ei, en mä stressannut itse niitä raketteja ollenkaan, olin vaan ihan normaalisti" ja sitten on blogit ja facebookit täynnä valitusta siitä miten arka ja epävarma koira onkaan kun pelkää raketteja. Jos omistaja on tietoisesti kirjoittanut rakettipaniikista useaan eri otteeseen ja keskustellut asiasta usean eri henkilön kanssa huolesta soikeana, ei ihminen voi väittää etteikö olisi stressannut siinä tilanteessa kun raketteja ammuttiin.

On myös koiria mitkä eivät reagoi ihmisen panikointiin. Esim. itse panikoin kaikissa koetilanteissa ja olen kummallinen ja hikinen ja ääneni saattaa mennä oudoksi. Koirani eivät silti reagoi ainakaan negatiivisesti tähän. Mutta olen varma että ne miettivät että mikähän hitto tota vaivaa kun se hikoilee, sekoilee, verenkierto vilkastuu ja aineenvaihdunta kiihtyy. Joskus mietin että onkohan mitään järkeä mennä edes tokokokeeseen kun koirat luulee että oon jonkun halvauksen saanut. Mutta kait se kisajännitys on erilaista kuin oikea pelko. Koirat tietää jos olet surullinen, pelokas, epävarma, iloinen, vihainen, kiihtynyt ym. Saat olla mestari näyttelijä/valehtelija/hajuton ihminen jos yrität kätkeä koiralta oikeat tunteesi tai ajatuksesi.

Itse asumme niin korvessa että tänne kuuluu raketeista vain pientä jytinää ja ehkä hieman saattaa taivas näyttää valoisammalta. Kaikki koirat olivat normaalisti. Hevosemme tosin muutama vuosi sitten oli vielä päivällä ulkona ja naapuri keksi ampua raketteja liian aikaisin, hevosraukka tietysti pillastui ja tuli aidoista läpi. Ei ole sen jälkeen se naapuri enää tainnut ampua liian aikaisin raketteja. Hevonenkaan ei pelkää kun talliin laittaa yöksi täyden valaistuksen päälle (tallissamme on ikkuinoita) ja musiikit soimaan. Noh, onneksi uusivuosi on vain kerran vuodessa.

Hevosharrastuksessa on myös tullut tutuksi nuo eläinten pelot. Aloitin ratsastusharrastuksen v. 1993, silloin oli vielä aluksi pelokas. Pelkäsin esim. näykkivää ponia ja isompaa ponia joka saattoi lähteä kaahaamaan pitkin kenttää. Yllätteäen nuo ponit tiesivät ketä voi näykkiä ja kenen kanssa voi kaahailla pitkin kenttää. Kun muutamia vuosia oli ratsastellut alkoi sitä olla aika uskalias ja nuoruuden tyhmäkin. Nykyään pelkään isoja esteitä ja en välttämättä uskalla ohittaa tiellä traktoria tai isompaa rekka-autoa hevosen selästä. Hevonen kyllä aistii kuka on kyydissä ja mitä sen ohjastajan päässä liikkuu. Meidän oma hevonen esim. löntystelee siskoni kanssa maastossa hyvin kaikkien mahdollisten kulkuvälineiden ohi, ja kun meikäläinen on selässä en edes uskaltaisi ajatella mitä se keksisi jos ohittaisimme jonkun ison menopelin. Jos ratsastan maastossa yksin, hevonen saattaa pelätä vaikka ojassa olevaa muovipussia tai postilaatikkoa. Jos minulla on koirat mukana ja ne viilettää irti mukana niin hevonen ei pelkää mitään. Tai sitten se vaan olen minä itse kuka aiheutan noita jännitystilanteita. Sattuneista syistä harrastan nykyseltään harvakseltaan kouluratsastusta, jätetään ne hurjat lajit hurjemmille ;)
Selviät ilman ihmisiä, mutta tarvitset ystävän.
- kiinalainen sananlasku -