Tänään päätin että lopetan hetkeksi Lillukan ääntelyn komentamisen ja annan sen paukuttaa ja pitää hauskaa kentällä, mielummin vuotava ja innokas rakkine kuin perässä vedettävä lahna. Katsotaan sitten mitä tapahtuu jos se maailman ihme vielä joskus tapahtuu että palaamme tokokentille. Siihen asti harrastamme vain hauskanpitoa ja tottista. Lillukan kanssa treenailtiin tänään siis tottista. Ensin koira paikallamakuuseen järkyttävään mäkäräisparveen. Ite siellä huidoin ku hullu ja Lilliki alko rapsuttamaan itseään, ei kuitenkaan noussut vaan malttoi olla maassa koko Vico briardin tottiksen ajan. Ammuimme myös silloin kun Lilli makasi eikä neiti reagoinut mitenkään. Sitten koira ylös ja vähän seuruuta ja lisää ammuskelua ja riehumista patukan kanssa. Sitten tesmailin estettä sekä pk-aata. Lilli suostui ensimmäisen kerran menemään aan ilman vammaisia agilitykontaktejaan, reppana kun toinen niin kovasti yrittää miettiä että mitenhän mä pysähtyisin tähän perkuleen jyrkälle esteelle. Palloa viskelin kun Lilli meni aata niin saatiin se sieltä alaskin mukavasti. Metrinen estekin sujui mukavasti, Lilli ei siihen kosketuksia ota vaan hyppää mukavan ilmavasti. Toki me vaan hullutellaan vielä sillä esteellä koska hyppytekniikka ei ole mielestäni vielä tarpeeksi varma siihen että haluaisin tehdä metrisellä noudot molempiin suuntiin. Tottiksen jälkeen mietin miksi harrastan edes tottista jos ei ole mitään pk-kisa tavoitteita (ainakaan tällähetkellä..) Toki niitä tavotteita voisi ottaa jos jaksaisi treenata jälkeä tai hakua niin paljon että kokeeseen tohtisi. Emppukin kävi kentällä hörhöilemässä ja leikkimässä niin että samalla hieman kauempana ammuttiin. Neiti kääntyi ensin katsomaan ja sitten jatkoi hienosti leikkiä. Ruutikin kävi kentällä mutta hänellä ei ollut niin kova motivaatio päällä että olisin jaksanut treenata muutamaa minuuttia kauempaa :)

Iltapäivällä oli vielä hakutreenit tarjolla. Emppu the tuleva hakukoira pääsi ainoana treenaamaan koska minulla oli kiire töihin. Emmalle laitettiin neljä maalimiestä valmiiksi piiloihin. Kahdesta ensimmäisestä kävimme hihnan kanssa ottamassa ensin hajut ja sitten lähetin keskilinjalta etsimään. Emma meni makaamaan maalimiesten viereen kun kaikki olivat piiloutuneet makuuasentoon. Ehkä hän luulee että niin saa nopeammin rasiasta KAIKKI namut itselleen. Kaksi seuraavaa maalimiestä oli myös valmiina piiloissa ja molemmat antoivat äänimerkit. Emppuli oli innoissaan, toivottavasti päästään taas pian treenaileen hakua :) Huomenna jatkamma paimennusharkkoja kera sekalaisen sakin, saas nähdä millä tuulella meidän känkkäränkkälambit onkaan...